Miellyttävän ja turvallisen melontaharrastuksen taustalla on käyttötarkoitukseen sopivat välineet, hyvä melontatekniikka ja riskejä karttava turvallisuusajattelu. Melonta perustuu riskien välttämiseen - ei onnettomuustilanteista selviytymiseen.
Omien sivujemme lajitieto-osien ohella suosittelemme tutustumista Melontaopas.fi -sivustoon, jossa on erinomaisesti toteutettuja animaatioita. Melontaopas.fi -sivuston on toteuttanut HKK:ssa melontaoppinsa saanut Niko Hakkarainen
Melonta ja melominen sopii useimmille ihmisille ja on harrastuksena hyvin monimuotoinen ja monenlaisia taitoja kehittävä. Se on erikokoisten, erivoimaisten, erikuntoisten ja eri-ikäisten harrastus, joka kohottaa niin fyysistä kuntoa kuin tarjoaa mielelle lepohetken.
Melominen on ulkona luonnossa tapahtuvaa liikuntaa ja urheilua, johon liittyvän rasitustason ja keston jokainen voi valita itselleen sopivaksi. Melontaa käytetään varsin paljon myös erityisryhmien liikuntamuotona.
Harrasteena melonta on monimuotoinen. Lyhyt lenkki omasta kesämökkirannasta muutaman kerran kesässä tai seuran tukikohdasta alkanut jäsenten yhteismelonta ovat melontaa tyypillisimmillään. Mutta melonta voi tarjota harrastajalleen myös vauhtia koskessa, säännöllistä harjoittelua ja kovia kilpailuja matkalla olympialaisiin tai luontoelämyksiä saaristossa tai erämaassa ystävien seurassa. Harrastus voi olla palkitsevaa rakennettaessa omaa kanoottia tai korjatessa sitä talvikaudella kesän reissujen jäljiltä.
Melominen keskittyy kesäkauteen vaikka ns. talvimelonta onkin lisäämässä suosiotaan aktiiviharrastajien keskuudessa. Silti jokamiehen ja -naisen melontakausi on Helsingin tasolla tyypillisesti kesä - elokuu ja vähäisin lisävarustein vain reilun puolen vuoden mittainen.
Aktiiviharrastajien melominen tapahtuu pääosin melontaseurojen jäsenenä ja seuratoiminta tarjoaa monenlaisia mahdollisuuksia laajentaa tietojaan ja taitojaan myös muilla osa-alueilla kuin suoranaisesti melontaan liittyvissä tehtävissä.
Retkimelonta on ylivoimaisesti paras tapa tutustua vesistöjen luontoon. Kanootti on äänetön ja saasteeton kulkuneuvo, jolla liikuttaessa on aikaa katsella, kuunnella ja haistella ympärilleen. Parhaiten luontoon tutustuu usean päivän ja yön mittaisella telttaretkellä.
Varustus on runsas ja jokaisella melojalle omanlaisensa. Telttailuvälineiden lisäksi mukana kulkee erilaisia harrasteita ruuanlaitosta radioamatöörilaitteisiin ja valokuvauksesta sukellukseen. Retkimelonta ei vaadi erityisempiä fyysisiä ominaisuuksia, sillä risteilyvauhti vastaa rasittavuudeltaan reipasta kävelyä. Aivan heikkokuntoinen ei kuitenkaan jaksa kävellä saati meloa jopa 30 - 40 kilometrin mittaisia päivätaipaleita. Hyvä yleinen terveys on retkimelojalle tärkeää, sillä varsinkaan meriretkeilyssä ei ole lääkäripalvelu odottamassa jokaisen saaren rannassa.
Retkimelonnan luonteeseen kuuluu sekä leireily- että navigointitaitojen hallitseminen. Ryhmässä liikuttaessa on aina apua saatavilla, mutta yksinäisen retkeilijän on tultava toimeen omillaan. Taitoja voi kartuttaa liikkumalla ryhmien mukana ja osallistumalla järjestettyihin retkitapahtumiin. Kokeneen avomeriretkeilijän taitoihin kuuluu merikajakin käsittely kovassakin aallokossa sekä eskimopyörähdyksen hallitseminen. Pienemmillä ja suojaisemmilla vesialueella liikkuva ei tarvitse eskimopyörähdystaitoa. Pitkillä retkillä on melojalle selvää hyötyä säätieteen perusteiden tuntemisesta.
Retkikajakit ovat suurikokoisia. Pitkä vesilinja auttaa nostamaan matkanopeutta ja lisää samalla sekä rahtitilaa että kantavuutta. Korkea ja terävä keula vie osan kajakin pituudesta, mutta leikkaa paremmin aaltoja. Merikajakkien pohja on malliltaan pyöreä tai V -muotoinen, jotta kajakkeja pystyy käsittelemään väsymättä suuressakin aallokossa. Melko suora kölilinja tekee kajakista suuntavakaan.
Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön.