Varusteet

Mela

Melojan paras kaveri pitkillä melontaretkillä tai tiukoissa kilpailuissa on hyvälaatuinen ja oikean kokoinen mela.

 

Melontataliivi

Melojan käyttämää melontaliiviä kutsutaan kelluntapukineeksi sen pelastusliiviä pienemmän kantokyvyn vuoksi.  Pelastusliivien kantokyky on 100 - 150 Newtonia ja melontaliivin vähintään 50 Newtonia.  Melontaliivi kuten ei myöskään muut kelluntapukineet käännä tajutonta henkilöä selkäasentoon.

 

Suomessa kaikkien pelastusliivien ja kelluntapukineiden tulee täyttää henkilösuojaimista annettujen direktiivien vaatimukset. Tyyppitarkastus perustuu eurooppalaisiin standardeihin, joiden mukaan kelluntavarusteet jaetaan neljään kantavuusryhmään. Kantavuus ilmoitetaan Newtoneina (N).

  • 50 Newtonin Kelluntaliivit, -takit ja -haalarit on tarkoitettu vain uimataitoisille käytettäväksi suojaisilla vesillä. rannan läheisyydessä missä apu on lähellä. Ne eivät käännä tajutonta ihmistä selälleen ja niistä useimmiten puuttuu kaulus. Kelluntapukineita ei valmisteta alle 30-kiloisille lapsille.
  • 100 Newtonin pelastusliivit on tarkoitettu käytettäviksi suojaisilla vesillä. Ne kääntävät tajuttoman ihmisen selinkelluntaan 10 sekunnissa. Näitä liivejä valmistetaan ainoastaan oranssina, punaisina tai keltaisina ja niihin kuuluvat heijastin sekä pilli pakollisina. Tälläisen liivin valinta on itsestään selvä kun lapselle ostetaan liivejä.
  • 150 Newtonin pelastusliivit on tarkoitettu käytettäviksi rannikkovesillä. Ne kääntävät tajuttoman selinkelluntaan 5 sekunnissa. Yleensä 150 Newtonin liivit ovat ilmatäytteisiä ja niitä saa myös turvavyöllä varustettuna.
  • 275 Newtonin Liivit on tarkoitettu käytettäviksi avomerioloissa vesitiiviiden ja painavien asusteiden kanssa. Ne kääntävät tajuttoman henkilön turvalliseen kellunta-asentoon 5 sekunnissa. Liivit ovat yleensä ilmatäytteisiä.

 

Aukkopeite

Aukkopeitteitä valmistetaan eri käyttötarkoituksiin: on kilpakajakin kevyttä aukkopeitettä, on retkikajakin tyypillinen nylonpeite ja koskikajakin tiukasti istuva neoprenipeite.  Aukkopeitteen tarkoituksena on estää veden merkittävä pääsy kajakin istuinaukon kautta sisätiloihin, se ei estä housujen pientä kastumista ja hyvissä olosuhteissa melominen ilman peitettä on turvallista.

 

Melakelluke

Melakelluke on kestävästä muovikankaasta valmistettu pussi, joka kaatumistilanteessa voidaan vetään melan toisen lavan ympärille ja puhaltaa täyteen ilmaa.  Melakelluketta käytetään kajakkiin takaisin kapuamisen välineenä.  Se toimii kuin lasten polkupyörässä tukipyörä - estää kajakin kaatumisen sille puolelle, josta meloja kapuaa kajakin sivulta takaisin alukseensa.

 

Melonta-anorakki

Melonta-anorakkeja on saatavilla melonnan eri lajeihin ja vuoden eri vaiheisiin.  On kilpamelojan kevyttä harjoituspuseroa sateelta ja tuulelta suojautumiseen ja on retkimelojan tyrskyjä ja tuulta kestäviä versioita, puhumattakaan koskimelojista.  Retkimelonnassa käytettävät melonta-anorakit suojaavat käyttäjäänsä myös kylmän veden vaikutuksilta hidastamalla veden vaihtumista veden varaan joutuneen iholla.  Anorakkia voisi näin luonnehtia T -paidan ja pelastautumispuvun välimuodoksi.

 

Pelastautumispuku

Pelastautumispuvulla tarkoitetaan suoja-asua, joka on suunniteltu estämään veden pääsy veden varassa olevan henkilön ihon kanssa kosketuksiin ja siten vähentämään olennaisesti hypotermian vaaraa.  Pelastautumispuvun alla käytetään normaalia melontavaatetusta.  Pelastautumispuvun kanssa on aina käytettävä melontaliiviä, sillä puvun sisään jäävä ilma voi muutoin nostaa käyttäjänsä jalat pintaan ja pudottaa pään vartalonmitan pinnan alle.

 

Aiemmin melojat käyttivät suojana kylmän veden vaaroja vastaan märkäpukuja, mutta nykyisin tätä tapahtuu lähinnä vain kanoottipoolossa ja -purjehduksessa sekä koskimelonnassa.

 

Melontatekniikka

Hyvä melontatekniikka on toistaiseksi varsin harvinainen ilmiö retkimelojien keskuudessa. Tärkeimpiä syitä siihen lienevät melontaharrastuksen aloittaminen vasta ikuisiässä vailla nuoruus-vuosien kilpamelontataustaa ja pätevien tekniikkaa ymmärtävien ohjaajien puute aikuisliikunnan ohjaajina ja kouluttajina.


Ensimmäinen edellytys hyvälle kajakkimelontatekniikalle on oikein valittu kanootti, missä meloja tuntee istuvansa rennosti ja riittävän väljästi. Hyvässä istuma-asennossa ylävartalo on muutaman asteen verran, 5 – 10 astetta, kallistunut eteenpäin ja jalat koukistuneena - polvet kevyesti yhdessä - kohden kajakin kantta tai hieman istuma-aukon reunuksen yläpuolelle. Päkiät koskettavat jalkatukia ja jalat saavat niistä vartalon kierrossa tarvittavaa tukea (jalkojen polkeva liike). Tavanomaisessa eteenpäin tapahtuvassa melonnassa polvia ei sijoiteta ”parkkiin” reisitukien alle vaan niitä käytetään vain voimakkaasti kajakkia kallistettaessa (ohjaaminen) ja tilanteissa, missä on syytä varautua aallokon vuoksi tehtävään ylätuentaan tai eskimopyörähdykseen. Meloja, joka istuu jalat jatkuvasti ”lukittuna” reisitukien alle, menettää pääosan vartalonkierrosta, jota jalkojen poljennan tulisi tukea. Hyvässä istuma-asennossa melojan selkä ei kosketa istuma-aukon takareunaan eikä myöskään ns. selkäremmin. Selkäremmin käyttö jakaa melojien mielipiteitä ja edellä esitetyn perusteella artikkelin kirjoittaja ei kuulu niiden kannattajiin.

Melontatekniikan eräs edellytys on kohtalaisen hyvä fyysinen kunto, riittävä lihasvoima ja huolehtiminen nivelten liikelaajuuksista ja lihasten venyttelystä. Kireät lihakset ja jäykät nivelet supistavat melojan liikelaajuuksia, minkä seurauksena vetoa ei voida aloittaa riittävän edestä. Kireät lantionseudun ja osittain myös hartiaseudun lihakset vaikuttavat melojan tasapainoon negatiivisesti, mikä saa aikaa puolestaan kiikkeryyden tunteen lisääntymisen ja sen seurauksena lyhenevät vedot, usein myös melontatyyli muuttuu matalaksi ja veto tapahtuu sen seurauksena kaukana sivulla – tehottomasti.
Melojan käsien liikettä voidaan seurata tarkkailemalla tämän ranteen, olkapään ja kyynärpään liikeratoja. Laajinta liikettä suorittaa ranne ja siitä selvästi pienempää liikettä kyynärpää ja pienintä olkapää. Kaikkien tulee olla vedosta toiseen mahdollisimman samankaltaisia ja malliltaan pyöreähköjä. Erilaiset ”kuokkimiset ja nyökkimiset” näkyvät selvästi kolmen ympyränmuotoisen liikera-dan poikkeamina ja ovat selkeitä tekniikkavirheitä.

Kajakkimelonnassa veto aloitetaan suoraksi ojennetulla kädellä mahdollisimman kaukaa edestä. Vartalo on ”kurotuksen” loppuvaiheessa kiertynyt voimakkaasti ojentuvan käden perään ja myös olkapää seuraa ojennusta. Vetoliike alkaa kerimällä ensimmäisenä vartalonkierto takaisin. Toisessa vedon päävaiheessa on olkapään liikkumisen vuoro ja vasta kolmannessa vaiheessa tähän asti suorana pysytellyt käsivarsi osallistuu vetoliikkeeseen hauislihaksen tuottamalla työpanoksella. Toisin kuin usein kuvitellaan niin melonnassa vastakkaisen puolen käsi (ojentuva käsi) ei pyri aktiivisesti tuottamaan työntövoimaa eikä mela ole vipulaite voimantuoton kannalta. Yläkäden rooli on omalla liikkeellään ja voimantuotollaan toimia melan asennon ohjaajana. Melojan jalat suorittavat jalkatukea vasten polkevaa liikettä siten, että vetopuolen jalka työntää ja vastakkaisen puolen jalka joustaa. Näin toimien meloja saa aikaiseksi voimakkaamman vartalonkiertoon perustuvan vedon kuin jalat passiivisena istuen. Melan lapa tarjoaa suurimman voiman (lapapinta-ala) silloin kun mela on pystysuorassa asennossa vetävän puolen lavan sijaitessa melojan polven tasolla. Vetoliike lopetetaan silloin kun vetopuolen käden ranne saavuttaa vatsan etupinnan tason. Kaikki tämän tason taakse ulottuvat liikkeet ovat biomekaanisesti epäedullisia eteenpäin melomisen kannalta, mutta ovat osa ohjailuliikkeitä.

Melonnan erityisominaisuuteen kuuluu välineiden käytön optimaalinen tekniikka. Välineiden puut-teellisen käytön vuoksi hyötysuhde alenee. On tutkittu, että huippumelojien suorituskapasiteetti alenee välineiden puutteellisen käytön vuoksi 8 – 30 % ja voidaan syystä epäillä, että retki- ja har-rastemelojilla tämä menetys olisi vieläkin suurempi. Tutkimusten mukaan merkittävin syy melon-nan matkanopeuden jäämiseen alhaiseksi ovat puutteet voimakestävyydessä ja maksimivoiman määrässä. Voiman puute korostuu käytettäessä liian pitkää tai suurilapaista melaa sekä melottaessa raskaasti kuormattua kajakkia tai melottaessa vastatuuleen.

©Risto Fagerholm

 

Tällä sivulla voit tutustua Helsingin Kanoottiklubin videomuotoisiin melontaohjeisiin:

- yleinen melontatekniikka https://youtu.be/dofrfywRbxw?list=PLecQYdlGV5sBXMAVDqjNo8CXbg7J-RQ9a

- paripelastautumisen tekniikka https://www.youtube.com/watch?v=dOpoPWThj6E&list=PLecQYdlGV5sBXMAVDqjNo8CXbg7J-RQ9a&index=3

- kaatumisen torjunta eli alatuki https://www.youtube.com/watch?v=jC_ShiNIMT4&list=PLecQYdlGV5sBXMAVDqjNo8CXbg7J-RQ9a&index=4

- jarruttaminen ja pysäytys https://www.youtube.com/watch?v=YFTHwd4uH7A&list=PLecQYdlGV5sBXMAVDqjNo8CXbg7J-RQ9a&index=6

- peruuttaminen https://youtu.be/Xvtt9fUvpZk?list=PLecQYdlGV5sBXMAVDqjNo8CXbg7J-RQ9a

- ohjaaminen takaperäsimellä https://www.youtube.com/watch?v=VOb0R5b22wI&list=PLecQYdlGV5sBXMAVDqjNo8CXbg7J-RQ9a&index=10

- ohjausliike eli kaariveto https://www.youtube.com/watch?v=d0F-JX79ltw&list=PLecQYdlGV5sBXMAVDqjNo8CXbg7J-RQ9a&index=5

- ohjaaminen kallistamalla kajakkia https://www.youtube.com/watch?v=n5sL7feLNKc&list=PLecQYdlGV5sBXMAVDqjNo8CXbg7J-RQ9a&index=7

- kajakin melominen sivusuuntaan https://www.youtube.com/watch?v=YDGukDlr2m4&list=PLecQYdlGV5sBXMAVDqjNo8CXbg7J-RQ9a&index=9

- maihinnousu https://www.youtube.com/watch?v=t-NtqF6W1lE&list=PLecQYdlGV5sBXMAVDqjNo8CXbg7J-RQ9a&index=11

- rannasta lähteminen https://www.youtube.com/watch?v=8opgYtxBzKo&list=PLecQYdlGV5sBXMAVDqjNo8CXbg7J-RQ9a&index=12

Turvallisuus

Helsingin Kanoottiklubin lyhyt melontaturvallisuusohje melojille:

  • Tarkista kanootin ja varusteiden kunto ennen melontaa.
  • Tarkista odotettavissa oleva säätila. Huomioi myös viralliset tiedotukset, esim. armeijan turva-alueilla tapahtuvat ammunnat.
  • Pukeudu melontaa varten säätilan edellyttämällä tavalla ja varmista, että melontataitosi on kelin mukainen.
  • Käytä melontaliiviä.
  • Vältä melomista yksin muulloin kuin turvallisissa olosuhteissa.
  • Ole varovainen, kun tuulee rannasta ulapalle.
  • Jos kaadut, niin älä jätä kanoottiasi ellei se ole välttämätöntä, sillä yhdessä teidät havaitaan paremmin.
  • Huomioi muut vesillä liikkujat ja noudata vesiliikenteen sääntöjä.
  • Merkitse lähtösi ja paluusi vajakirjaan.
  • Jätä lähtiessäsi retkelle kotiin tai majalle tieto reitistä ja aikataulusta ja noudata sitä.

Melojan tulee valmistella melontaretkensä huolella ja välttää turhia riskejä. Helsingin edustan merialueelle on ominaista runsas huviveneiden ja ammattimerenkulkualusten lukumäärä, joten melojien tulee se myös muistaa - pysymällä pois isompien tieltä. Erityisesti tulee välttää viitoitettuja laivaväyliä, joilla kulkevat suuret alukset.

Kylmä vesi on melojan pahin vihollinen - varo sitä. Jos kaadut, valitse paikka huolella!

Turhien viranomaisetsintöjen välttämiseksi ilmoita retken keskeytymisestä ensi tilassa Meripelastuskeskukseen, puh. 020 41002 (Helsinki).  Jos seuran kanootti vahingoittuu tai joudut hylkäämään sen, ilmoita siitä HKK:n toimistoon, puh. (09) 4362400.

Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön.