Seuran historia
Helsingin Kanoottiklubilla on maamme ensimmäisenä melonnan erikoisseurana pitkä ja monivaiheinen historia. Historian kirjoihin mahtuu niin hyviä ja huonoja aikoja, loistavia saavutuksia ja välillä lähes kokonaan hiipunut toiminta. Monet suomalaisen melonnan uudet tuulet ovat lähtöisin Pohjoiselta Humalluodolta.
Perustaminen
Olipa kerran aika jolloin ei Suomessa ollut melontaseuroja. Ensimmäiset merkinnät suomalaisesta melontatoiminnasta löytyvät 1600 luvulla Mustion maatalousoppilaitoksen ja siellä opettajana toimineen Antti Chydeniuksen kohdalta. Ensimmäinen merkintä järjestäytyneestä melontatoiminnasta löytyy Helsingin Soutuklubin historiasta, missä toimi 1890 -luvulla muutaman vuoden ajan melontajaosto.
Sunnuntaina elokuun 9. päivänä 1925 järjestettiin klo 13:00 Topeliuksenkadun varrella sijainneessa (punainen tiilitalo vastapäätä Naistenklinikkaa) ruotsinkielisessä kansakoulussa kokous, mihin osallistuivat DI P Hellner, DI R F Riska, neiti Berg, herra G Nyqvist, osastopäällikkö E Berlin, konttoriharjoittelija E Vennman, konerasvari L Johansson ja päällysmies J Söderström. Valtakirjan välityksellä kokoukseen osallistuivat FM L Backman ja insinööri V Riska.
Kokousväki muodostui melojista, jotka olivat säilyttäneet Humallahden rannoilla kajakkejaan ja jotka olivat tulleet miettineeksi melontaseuran perustamista. P Hellner esitteli ehdotuksen perustettavan seuran säännöiksi ja totesi puheenvuoronsa aikana, ettei Suomessa ole ensimmäistäkään melontaseuraa ja ehdotti ensimmäisen sellaisen perustamista.
Eräät kokousosanottajista olivat käyneet neuvotteluja kaupungin viranomaisten kanssa tontin saamisesta mahdollisesti rakennettavaa kanoottivajaa varten. Viranomaiset olivat katsoneet Pohjoisen Humalluodon soveliaaksi mahdollisesti perustettavaa seuraa varten. Pohjoiset Humalluodot olivat tuolloin luonnostilassa muodostuen neljästä erillisestä kallioluodosta. Luodoille kuljettiin pukkilaitureita ja kiviä pitkin koska Rajasaarenpengertä ei silloin vielä ollut olemassa.
Kokouksessa mukana ollut neiti Berg tiedusteli onko perustettava yhdistys tarkoitettu vain melontataitureille vai olisiko siinä tilaa myös tavallisille ihmisille. Neiti Berg ehdotti, että seuran tulisi järjestää myös retkiä, joille myös hitaammat ja vähemmän taitavat jäsenet voisivat osallistua. Kokouksen puheenjohtajaksi valittu P Hellner otti kokouksen käsiteltäväksi seuran nykykielellä sanotun toiminta-ajatuksen. Hän totesi, että seuran laajentamisen vuoksi pitäisi järjestää retkiä, mutta seuran "kelpoisuuden osoittamiseksi" tulisi järjestää myös kilpailutoimintaa. Hän totesi, ettei sellainen seura, joka panostaa vain kilpailutoimintaan ole kehityskelpoinen eikä seuran, jonka ohjelmaan sisälly kilpailutoimintaa jaksa herättää ulkopuolisten kiinnostusta.
Näiden keskustelujen jälkeen ja sääntöjen tultua esitellyiksi, kokous päätti perustaa melontaseuran, jonka nimeksi tuli Helsingfors Kanotklubb rf ja viralliseksi kieleksi ruotsin kieli. Seuran ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin P Hellner. Suomeen oli perustettu ensimmäinen melontaseura.
Tukikohta
HKK:n tukikohta on kokenut historiansa aikana lukuisia muutoksia. Sama koskee tonttia, jolla vanha kanoottivaja ja nykyinen melontakeskusrakennus sijaitsee. Tukikohdan historiaa koskevat tiedot on koottu seuran arkistosta ja vanhoista valokuvista.
Pohjoinen Humalluoto muodostui 1900 -luvun alussa neljästä pienestä kallioluodosta. Humallahti on ilmeisesti saanut nimensä alueelta löytyneiden pronssikautisten hautojen mukaan. Jo 1700-luvulla karttoihin oli merkitty lahden nimeksi Hummelwik, mutta sen sijaan Humallahti ja Humalluoto nimien käyttöönotosta ei ole tiedossa tarkkaa ajankohtaa.
Ensimmäinen puinen silta rakennettiin luodoille vuonna 1912. Silta noudatti hyvin pitkälti nykyisen Rajasaarenpenkereen muotoja ja oli käytössä vuoteen 1932 asti, jolloin Rajasaaressa sijainneen puhdistamon rakentaminen aloitettiin. Sillan viereen ryhdyttiin rakentamaan pengertä vuonna 1932. Suuret täyttötyömaalla tarvitut kivet ja muu täyttömaa tuotiin paikalle hevosten vetämillä kelkoilla ja reillä. Samana vuonna rakennettiin puinen silta Rajasaareen.
Vanhaa kanoottivajaa on rakennettiin kuudessa päävaiheessa ja erilaisia muutoksia niihin tehtiin useita. Ensimmäinen vaihe (vaihe 1) valmistui vuonna 1926 jolloin edellisenä syksynä perustettu Helsingfors Kanotklubb rf sai ensimmäisen tukikohtansa. Vajan koko ei ollut kovin suuri - sen ulkomitat olivat 12 m kertaa 6 m. Rakennustyön suoritti Karl Albert Holmqvist, joka sai korvauksena työstä 7.000 mk. Rakennustyötä koskeva sopimus allekirjoitettiin 29.5.1926. Vajan eteläiselle sivulle rakennettiin katettu kuisti ja ponttonilaituri oli sijoitettu jatkumaan suoraan vajan päädyssä olevasta pariovesta. Vajan eteläisellä seinustalla oli kaksi ikkunaa sekä ovi kuistille. Vajaan kuljettiin länsipäädyn ovesta.
Toisessa vaiheessa (vaihe 2) alkuperäistä vajaa pidennettiin 12 metrillä kohden Rajasaarta. Jatkaminen suoritettiin vuonna 1928 ja uuden osan länsipäätyyn sijoitettiin neliskulmainen torni, joka oli noin metrin muuta vajaa korkeampi. Kuisti suljettiin osittain ja sinne saatiin näin yksi kahdella ikkunalla varustettu huone (II) mitoiltaan noin 1,5 m kertaa 5 m. Samalla poistettiin käytöstä toinen alkuperäisen vajan ikkunoista. Vajassa oli kaksi mitoiltaan 1 m kertaa 0,3 m kokoista ikkunaa pohjoisella seinällä.
Kolmas vaihe (vaihe 3) vajan laajentamiseksi valmistui kesällä 1932, jolloin saatiin valmiiksi ensimmäinen pohjois-etelä -suuntainen osa. Vajan uuden osan mitat olivat 6 m kertaa 18 m. Vajan itäisellä seinustalla oli suuri pariovi sekä kaksi ikkunaa. Vajan toisen puolen ikkunoista ei ole varmaa tietoa. Vaja rakennettiin pylväiden varaan veden päälle. Uudesta osasta kuljettiin parioven kautta toiselle ponttonille puista pukkisiltaa (III) pitkin.
Kanoottipaikkatarpeenjatkuvasti kasvaessa ryhdyttiin suunnittelemaan vajan seuraavaa laajennusta (vaihe 4). Urakkasopimus allekirjoitettiin 6.5.1935 ja laajennustyön tuli olla valmiina 20.6.1935 mennessä. Rakennustyön suoritti rakennusmestari Helge Pelda’n kokonaishintaan 51.500 mk. Lisätilaa saatiin levittämällä vuonna 1932 valmistunutta vajaa 9 metrillä. Vuoden 1932 rakennuksesta poistettiin katto, katon kannatinpylväät sekä läntinen seinä. Poistetut kannatinpylväät sijoitettiin uudelleen samalla jaolla kuin levityksessä. Samassa yhteydessä poistettiin myös torni sekä vanhimman osan kuistilla sijainnut pieni huone. Vajan kaikki ikkunat muutettiin samanlaisiksi.
Seuraavan rakennusvaiheen (vaihe 5) suunnittelu oli pitkällä jo vuonna 1935. Vajaa oli tarkoitus jatkaa 22 m ja uutta tilaa saada yhteensä 330 m2. Rakentaminen alkoi vasta vuonna 1939 kesällä, mikä näkyi materiaalipulana. Alkuperäisissä viranomaisten hyväksymissä suunnitelmissa oli tarkoitus sijoittaa nykyisen lipputangon paikalle osittain kaksikerroksinen ravintola- ja kokoustila. Rakennuksen pinta-ala olisi ollut terasseineen arviolta noin 300 m2. Vajan suunnitelmat laati Arkkitehtitoimisto P Blomstedt. Rakennustyöt suoritti rakennusmestari Helge Pelda’n kokonaishintaan 200.000 mk. Urakkasopimus allekirjoitettiin 18.4.1939 ja työn tuli olla valmiina 15.7.1939 mennessä. Ennen rakennustöiden aloittamista kaupunki suoritti tontin ranta-alueiden täyttämistä vuoden 1940 XII Olympiakisoja varten (VI).
Uuden osan valmistuttua poistettiin käytöstä pariovi sekä puinen ponttonille johtanut pukkisilta. Nykyisen asfalttitasanteen (V) paikalla sijaitsi puinen täytemaan päälle rakennettu tasanne. Ponttoni sijoitettiin uuteen paikkaan puisen tasanteen päätyyn. Rannan täyttämisen yhteydessä rakennettiin ensimmäisen vajan päätyyn puinen tasanne, jolloin ponttoni sijoitettiin uudelleen. Vajan laajennuksen yhteydessä järjestettiin uudelleen miesten- ja naisten pukeutumistilat. Samalla saatiin vajaan kesävesijohto ja viemäri.
Suihkujen vesi lämmitettiin metaanikaasulla toimivilla Prof. Junkers VA 30B3 -vedenlämmittimillä. Kaasulaitos toimitti metaanikaasun vajalle Rajasaaren puhdistamolta johdettua putkea pitkin. Kaasulaitteistosta aiheutuneet kustannukset olivat asennuksineen 30.850 mk. Vajaan saatiin myöhemmin 1950- luvulla toimistotila nykyisen seurusteluhuoneen paikalle. Katettu puinen kuisti rakennettiin koko vajan mittaiseksi (IV). Vuonna 1939 valmistuneen osan sisustusta on muutettu erivaiheissa hieman, vajaan rakennettiin vaatimaton juhlatila aivan eteläisimpään päätyyn sekä pieni keittiö. Kyseiset muutokset on suoritettu 1950- ja 1960- luvuilla.
Vahtimestarin asunnon suunnittelu oli hyvin pitkällä 1946 ja kaikki tarpeelliset luvat olivat jo valmiina. Asuntoa ei toteutettu ilmeisesti kustannussyistä.
Kuudennessa vaiheessa rakennettiin vajan ulkopuoleinen sauna ( 6 ). Sauna valmistui vuonna 1983 talkootyönä. Tässä yhteydessä asennettiin vajan eteläpäätyyn ulko-ovi. Lämmitettyjen tilojen valmistuttua rakennettiin saunan ja vajan välille puinen käytävä (VII).
Seuran toiminnan kehittyminen sekä jäsenistön vaatimustason kohoaminen synnyttivät tarpeen saattaa sosiaalitilat nykyaikaiselle tasolle. Vuonna 1984 aloitettiin eteläisimmän osan muuttaminen ympärivuotiseen käyttöön soveltuvaksi (vaihe 7). Muutettuun osaan saatiin lämmitettävät pukuhuoneet, ympärivuotinen vesi ja viemäri, WC- ja suihkutilat, keittiö, toimisto ja kuntosali. Näiden ansiosta voitiin melontakautta pidentää merkittävästi.
Muutostyön suoritti Kari Stenberg rakennusmiehineen runsaan 300.000 markan hintaan. Rakennustyöt suoritettiin talvela ja työstä aiheutui omat pienet hankaluutensa kovien pakkasten ja lumen muodossa. Tarvittavat purkutyöt suoritettiin osittain talkootyönä, mutta olosuhteiden muuttuminen ankeiksi karkotti talkoolaiset. Purkutyöt saatiin kuitenkin vastoinkäymisistä huolimatta suoritettua valmiiksi ajoissa. Rakennustyö rahoitetettiin pääosin Helsingin kaupungin myöntämän lainan turvin. Samassa yhteydessä kaupunki kytki kanoottivajan viemäri- ja talvivesijohtoverkkoon.
Vuoden 1993 lopussa aloitettiin seuran historian suurin rakennushanke - Melontakeskuksen rakentaminen- Lujatalo Oy toimiessa pääurakoitsijana. Työt aloitettiin vanhan vajan kahden ensimmäisen osan "entistämisellä". Melontakeskus valmistui heinäkuussa 1994 ja maksoi hieman yli viisi miljoonaa markkaa. Uuden Melontakeskuksen rakentamiseksi HKK perusti osakeyhtiön nimeltään Helsingin Melontakeskus Oy.
HKK-lainen rakentamisinto on jatkunut Melontakeskuksen seinien sisällä, viimeksi apukeittiön teon muodossa. Yllättävä seikka lienee se, että uuden melontakeskusrakennuksen rakentamiseksi on tehty enemmän talkootyötä kuin vanhan rakennuksen eri vaiheissa yhteensä.
Toiminnan kohokohtia
Pitkiä melontaretkiä
Seuran historiassa on melontaretkeilyllä ollut aina keskeinen sija ja seuramme jäsenet ovat tehneet suuren joukon ikimuistoisia melontaretkiä, niin Suomessa kuin naapurimaissamme. Kanoottiklubin jäsen, seuran ensimmäinen puheenjohtaja Pontus Hellner, meloi jo vuonna 1926 Helsingistä uuteen asuinkaupunkiinsa Göteborgiin ylittäen yksin tänä päivänäkin vaativana pidetyn Ahvenanmeren. Paria vuotta myöhemmin meloi kolme Kanoottiklubin jäsentä Tallinnaan ja takaisin, tuliaisina kuulemma kieltolain aikaan kiellettyjä nesteitä. Viime vuosikymmenen maineikkaimpiin melontaretkiin kuuluvat Tukholmaan suuntautuneet melontaretket ja jännittävimpiin kahden jäsenemme luvaton rantautuminen Suursaareen.
Kilpailutoiminta
Helsingin Kanoottiklubi on osallistunut vaihtelevalla menestyksellä kilpailutoimintaan pääpainon ollessa ratakilpamelonnassa. Jäsenemme ovat voittaneet melkoisen joukon Suomen mestaruuksia niin aikuisten kuin nuorten sarjoissa ja joukon Pohjoismaisen tason mitaleita, mutta se suurin saavutus eli olympialainen mitali odotuttaa vieltä noutajaansa.
HKK:n toimintaan ovat kuuluneet jossakin vaiheessa seuraavat kilpamelonnan muodot: ratakilpamelonta, maratonkilpamelonta, koskisyöksy ja kanoottipoolo. Vähintään SM -tason mitaleita on saavutettu koskisyöksyä lukuun ottamatta kaikissa muissa harrastamissamme kilpailumuodoissa.
Dragonmelonta
Helsingin Kanoottiklubi käynnisti Suomessa dragonmelontatoiminnan vuonna 1990. Lohikäärmemelonta on sen jälkeen laajentunut suurimmaksi melontalajiksi Suomessa tapahtumiin osallistuvien melojien lukumäärällä mitattuna. Dragonmelontaan liittyy olennaisena osana hyväntekeväisyystoiminta. Helsingissä Kanoottiklubi yhdessä sisarorganisaationsa HKK-Dragon ry:n kanssa on lahjoittanut HUS:in Lasten ja nuorten sairaalan vastasyntyneiden teho-osastolle Helsingissä järjestämiemme melontatapahtumien tuottona yli 500.000 euroa.
Järjestötoiminta
Helsingin Kanoottiklubi on toiminut aktiivisesti järjestötoiminnan alueella. Tästä on osoituksena osallistuminen vuonna 1932 Suomen Kanoottiliiton perustamiseen. Tätä ennen seura toimitti myös perustamattoman liiton tehtävää hoitaen Suomen kansainvälisiä yhteyksiä ulkomaisiin melontajärjestöihin. Liiton perustamishetkestä lukien liiton puheenjohtajana toimi HKK:n jäsen 1950 -luvulle asti. Seuran jäsenet ovat sen jälkeenkin olleet liitossa merkittävissä asemissa, mutta nykyisellään Kanoottiliiton toiminta on alasajovaiheessa, koska suuri osa melonta- ja soutaseuroista perusti yhteisen lajiliiton eli Suomen Melonta ja Soutuliiton. HKK ei ole toistaiseksi liittynyt uuden liiton jäseneksi.
Vuonna 1990 Kanoottiklubi osallistui Suomen Dragonliiton perustamiseen. Liitto toimii valtakunnallisena dragonmelonnan ja dragonmelontatapahtumien koordinaattorina.
Vuonna 1998 Kanoottiklubi perusti sisarseuran nimeltä HKK-Talviuimarit. Vireä lähes 350 talviuimarin seura järjesti yhdessä Kanoottiklubin ja Suomen Ladun kanssa ensimmäiset avantouinnin MM-kilpailut, jotka saavuttivat huomattavaa niin koti- kuin ulkomaista medianäkyvyyttä. MM-kilpailuihin osallistui uimareita yhteensä 19 maasta ja uimareiden kokonaismäärä nousi noin 1400.
Helsingin Melontakeskus Oy
Kanoottiklubin vanha melontatukikohta oli tullut 1990 -luvun alkuun tultaessa tiensä päähän. Huonokuntoisen kanoottivajan myötä uskoimme, että seuran tulevaisuus ainakin Pohjoisella Humalluodolla olisi vaarassa ja niinpä päätimme ryhtyä uuden ajanmukaisen melontakeskuksen rakennuttamiseen. Heinäkuun 12. päivänä vuonna 1994 vastaanotimme Lujatalo Oy:n rakentaman uuden melontakeskuskiinteistön, joka on edelleen hintavin Suomessa toistaiseksi toteutettu melontarakentamiskohde. Uusi kanoottivajamme toimii osakeyhtiömuotoisena ja tarjoaa HKK -ryhmittymään kuuluville seuroille ja yksityisille henkilöille toiminnalliset puitteet melonnasta avantouintiin ja hääjuhliin.
Puheenjohtajat
Puheenjohtajat 1925 –
1925-1926 Pontus Hellner
1926-1930 Leo Backman kpj
1931-1933 Gunnar Trachan
1934-1935 Herman Lihr
1936-1937 Leo Backman
1937-1940 Erik Gummerus kpj
1940-1942 Elof Falenius
1943-1944 Leo Backman
1944-1945 Harry Helenius
1946-1952 Erik Gummerus
1953-1954 Erik Rask
1955-1956 Börje Liljander
1957-1970 Björn Fagerholm kpj, mn
1971-1972 Per-Erik Rönnholm
1973-1976 Rainer Öfverström
1977-1993 Björn Fagerholm
1993-2001 Antti Honkakari
2001-2002 Erkki Nyberg
2002- Kaarina Fagerholm
kpj = kunniapuheenjohtaja
mn = melontaneuvos