HKK:n tukikohta on kokenut historiansa aikana lukuisia muutoksia. Sama koskee tonttia, jolla vanha kanoottivaja ja nykyinen melontakeskusrakennus sijaitsee. Tukikohdan historiaa koskevat tiedot on koottu seuran arkistosta ja vanhoista valokuvista.
Pohjoinen Humalluoto muodostui 1900 -luvun alussa neljästä pienestä kallioluodosta. Humallahti on ilmeisesti saanut nimensä alueelta löytyneiden pronssikautisten hautojen mukaan. Jo 1700-luvulla karttoihin oli merkitty lahden nimeksi Hummelwik, mutta sen sijaan Humallahti ja Humalluoto nimien käyttöönotosta ei ole tiedossa tarkkaa ajankohtaa.
Ensimmäinen puinen silta rakennettiin luodoille vuonna 1912. Silta noudatti hyvin pitkälti nykyisen Rajasaarenpenkereen muotoja ja oli käytössä vuoteen 1932 asti, jolloin Rajasaaressa sijainneen puhdistamon rakentaminen aloitettiin. Sillan viereen ryhdyttiin rakentamaan pengertä vuonna 1932. Suuret täyttötyömaalla tarvitut kivet ja muu täyttömaa tuotiin paikalle hevosten vetämillä kelkoilla ja reillä. Samana vuonna rakennettiin puinen silta Rajasaareen.
Vanhaa kanoottivajaa on rakennettiin kuudessa päävaiheessa ja erilaisia muutoksia niihin tehtiin useita. Ensimmäinen vaihe (vaihe 1) valmistui vuonna 1926 jolloin edellisenä syksynä perustettu Helsingfors Kanotklubb rf sai ensimmäisen tukikohtansa. Vajan koko ei ollut kovin suuri - sen ulkomitat olivat 12 m kertaa 6 m. Rakennustyön suoritti Karl Albert Holmqvist, joka sai korvauksena työstä 7.000 mk. Rakennustyötä koskeva sopimus allekirjoitettiin 29.5.1926. Vajan eteläiselle sivulle rakennettiin katettu kuisti ja ponttonilaituri oli sijoitettu jatkumaan suoraan vajan päädyssä olevasta pariovesta. Vajan eteläisellä seinustalla oli kaksi ikkunaa sekä ovi kuistille. Vajaan kuljettiin länsipäädyn ovesta.
Toisessa vaiheessa (vaihe 2) alkuperäistä vajaa pidennettiin 12 metrillä kohden Rajasaarta. Jatkaminen suoritettiin vuonna 1928 ja uuden osan länsipäätyyn sijoitettiin neliskulmainen torni, joka oli noin metrin muuta vajaa korkeampi. Kuisti suljettiin osittain ja sinne saatiin näin yksi kahdella ikkunalla varustettu huone (II) mitoiltaan noin 1,5 m kertaa 5 m. Samalla poistettiin käytöstä toinen alkuperäisen vajan ikkunoista. Vajassa oli kaksi mitoiltaan 1 m kertaa 0,3 m kokoista ikkunaa pohjoisella seinällä.
Kolmas vaihe (vaihe 3) vajan laajentamiseksi valmistui kesällä 1932, jolloin saatiin valmiiksi ensimmäinen pohjois-etelä -suuntainen osa. Vajan uuden osan mitat olivat 6 m kertaa 18 m. Vajan itäisellä seinustalla oli suuri pariovi sekä kaksi ikkunaa. Vajan toisen puolen ikkunoista ei ole varmaa tietoa. Vaja rakennettiin pylväiden varaan veden päälle. Uudesta osasta kuljettiin parioven kautta toiselle ponttonille puista pukkisiltaa (III) pitkin.
Kanoottipaikkatarpeenjatkuvasti kasvaessa ryhdyttiin suunnittelemaan vajan seuraavaa laajennusta (vaihe 4). Urakkasopimus allekirjoitettiin 6.5.1935 ja laajennustyön tuli olla valmiina 20.6.1935 mennessä. Rakennustyön suoritti rakennusmestari Helge Pelda’n kokonaishintaan 51.500 mk. Lisätilaa saatiin levittämällä vuonna 1932 valmistunutta vajaa 9 metrillä. Vuoden 1932 rakennuksesta poistettiin katto, katon kannatinpylväät sekä läntinen seinä. Poistetut kannatinpylväät sijoitettiin uudelleen samalla jaolla kuin levityksessä. Samassa yhteydessä poistettiin myös torni sekä vanhimman osan kuistilla sijainnut pieni huone. Vajan kaikki ikkunat muutettiin samanlaisiksi.
Seuraavan rakennusvaiheen (vaihe 5) suunnittelu oli pitkällä jo vuonna 1935. Vajaa oli tarkoitus jatkaa 22 m ja uutta tilaa saada yhteensä 330 m2. Rakentaminen alkoi vasta vuonna 1939 kesällä, mikä näkyi materiaalipulana. Alkuperäisissä viranomaisten hyväksymissä suunnitelmissa oli tarkoitus sijoittaa nykyisen lipputangon paikalle osittain kaksikerroksinen ravintola- ja kokoustila. Rakennuksen pinta-ala olisi ollut terasseineen arviolta noin 300 m2. Vajan suunnitelmat laati Arkkitehtitoimisto P Blomstedt. Rakennustyöt suoritti rakennusmestari Helge Pelda’n kokonaishintaan 200.000 mk. Urakkasopimus allekirjoitettiin 18.4.1939 ja työn tuli olla valmiina 15.7.1939 mennessä. Ennen rakennustöiden aloittamista kaupunki suoritti tontin ranta-alueiden täyttämistä vuoden 1940 XII Olympiakisoja varten (VI).
Uuden osan valmistuttua poistettiin käytöstä pariovi sekä puinen ponttonille johtanut pukkisilta. Nykyisen asfalttitasanteen (V) paikalla sijaitsi puinen täytemaan päälle rakennettu tasanne. Ponttoni sijoitettiin uuteen paikkaan puisen tasanteen päätyyn. Rannan täyttämisen yhteydessä rakennettiin ensimmäisen vajan päätyyn puinen tasanne, jolloin ponttoni sijoitettiin uudelleen. Vajan laajennuksen yhteydessä järjestettiin uudelleen miesten- ja naisten pukeutumistilat. Samalla saatiin vajaan kesävesijohto ja viemäri.
Suihkujen vesi lämmitettiin metaanikaasulla toimivilla Prof. Junkers VA 30B3 -vedenlämmittimillä. Kaasulaitos toimitti metaanikaasun vajalle Rajasaaren puhdistamolta johdettua putkea pitkin. Kaasulaitteistosta aiheutuneet kustannukset olivat asennuksineen 30.850 mk. Vajaan saatiin myöhemmin 1950- luvulla toimistotila nykyisen seurusteluhuoneen paikalle. Katettu puinen kuisti rakennettiin koko vajan mittaiseksi (IV). Vuonna 1939 valmistuneen osan sisustusta on muutettu erivaiheissa hieman, vajaan rakennettiin vaatimaton juhlatila aivan eteläisimpään päätyyn sekä pieni keittiö. Kyseiset muutokset on suoritettu 1950- ja 1960- luvuilla.
Vahtimestarin asunnon suunnittelu oli hyvin pitkällä 1946 ja kaikki tarpeelliset luvat olivat jo valmiina. Asuntoa ei toteutettu ilmeisesti kustannussyistä.
Kuudennessa vaiheessa rakennettiin vajan ulkopuoleinen sauna ( 6 ). Sauna valmistui vuonna 1983 talkootyönä. Tässä yhteydessä asennettiin vajan eteläpäätyyn ulko-ovi. Lämmitettyjen tilojen valmistuttua rakennettiin saunan ja vajan välille puinen käytävä (VII).
Seuran toiminnan kehittyminen sekä jäsenistön vaatimustason kohoaminen synnyttivät tarpeen saattaa sosiaalitilat nykyaikaiselle tasolle. Vuonna 1984 aloitettiin eteläisimmän osan muuttaminen ympärivuotiseen käyttöön soveltuvaksi (vaihe 7). Muutettuun osaan saatiin lämmitettävät pukuhuoneet, ympärivuotinen vesi ja viemäri, WC- ja suihkutilat, keittiö, toimisto ja kuntosali. Näiden ansiosta voitiin melontakautta pidentää merkittävästi.
Muutostyön suoritti Kari Stenberg rakennusmiehineen runsaan 300.000 markan hintaan. Rakennustyöt suoritettiin talvela ja työstä aiheutui omat pienet hankaluutensa kovien pakkasten ja lumen muodossa. Tarvittavat purkutyöt suoritettiin osittain talkootyönä, mutta olosuhteiden muuttuminen ankeiksi karkotti talkoolaiset. Purkutyöt saatiin kuitenkin vastoinkäymisistä huolimatta suoritettua valmiiksi ajoissa. Rakennustyö rahoitetettiin pääosin Helsingin kaupungin myöntämän lainan turvin. Samassa yhteydessä kaupunki kytki kanoottivajan viemäri- ja talvivesijohtoverkkoon.
Vuoden 1993 lopussa aloitettiin seuran historian suurin rakennushanke - Melontakeskuksen rakentaminen- Lujatalo Oy toimiessa pääurakoitsijana. Työt aloitettiin vanhan vajan kahden ensimmäisen osan "entistämisellä". Melontakeskus valmistui heinäkuussa 1994 ja maksoi hieman yli viisi miljoonaa markkaa. Uuden Melontakeskuksen rakentamiseksi HKK perusti osakeyhtiön nimeltään Helsingin Melontakeskus Oy.
HKK-lainen rakentamisinto on jatkunut Melontakeskuksen seinien sisällä, viimeksi apukeittiön teon muodossa. Yllättävä seikka lienee se, että uuden melontakeskusrakennuksen rakentamiseksi on tehty enemmän talkootyötä kuin vanhan rakennuksen eri vaiheissa yhteensä.