Tämä artikkeli on julkaistu HKK:n Melaset-jäsentiedotuslehden numerossa  2 / 1993.

MOTTO: Viisas ei kohtaa suuria vaikeuksia, hän selvittää ongelmat jo silloin kun ne vielä ovat pieniä.

Melontaretki harvoin sujuu täysin odotusten mukaan. Sää, tuulet, toiset vesillä liikkuvat tai oma fysiologia saattavat muuttaa retken luonteen ennalta arvaamattomaan suuntaan. Silti melontaankin sopii yllä mainittu kiinalainen viisaus. Mikään ei oikeastaan tule viisaalle yllätyksenä. Ja mikä parasta, viisaus karttuu kokemuksen myötä. Melonta tarjoaakin lukemattomia mahdollisuuksia kaukoviisauden harjoittamiseen - sen melojallekin tavallisimman ja imelimmän viisauden lajin, jälkiviisauden, sijasta.

Moni vaara vesillä voidaan välttää tai rajoittaa siedettäväksi olemalla jo maalla fiksu. Retken huolellinen suunnittelu, reitin valinta ja sopivan varareitin miettiminen valmiiksi sekä sopivan väljä aikataulu edesauttavat retken onnistumista. Suunnitelman pääpiirteet tulee myös kirjata vajakirjaan ja saattaa kotoväen tietoon. Matkaan ei pidä lähteä oudolla kanootilla ja tutunkin kanootin kunto tulisi varmistaa etukäteen. Ja kannattaa olla sosiaalinen, sillä merellä huolet enemmän kuin puoliintuvat, kun jos on kaveri matkassa.

Meloja saattaa joutua julistamaan hätätilan, jonka syynä on 1) toiset vesillä liikkujat, 2) tapaturma tai sairauskohtaus, 3) kaluston rikkoutuminen tai katoaminen tai 4) kanootin kaatuminen. Nämä eivät ole toisensa poissulkevia, vaan vaikeudet pyrkivät kasaantumaan. Yksi vaikeus johtaa toiseen.

Fiksujen melojien lisäksi vesillä liikkujia on muitakin. Muskeliveneet, vesiskootterit tai laivat eivät aina kunnioita tai edes huomaa melojia. Toiset vesillä liikkujat on pidettävä mielessä ja melontareitit suunniteltava venereitit huomioiden eli niitä välttäen. Värikäs vaatetus, kanootti ja mela sekä viimekädessä melan heilutus auttavat välttämään yhteentörmäyksiä ja läheltä piti -tilanteita veneiden kanssa. Ongelma-ajat ovat auringon laskuaika ja pimeä. Pimeän aikana vesiliikennesääntöjenkin mukaan melojalla tulisikin olla taskulamppu, turvavilkku tai Kiilu (eräänlainen "kemiallinen valo").

Kanootin kaatuminen ja melojan joutuminen veden varaan on etenkin maallikoiden näkökulmasta se suurin riski, joka melojaa voi kohdata. Totta, kanootti voi kaatua ja se tekee sen usein juuri silloin kun se vähiten olisi tarpeen. Jos olosuhteet ovat vaikeat, mahdollisuudet katastrofiinkin ovat olemassa. Kesäaikaankin merivesi on ulompana riittävän kylmää aiheuttamaan kevyesti pukeutuneen uimarin kohmettumisen ja kangistumisen. Parhaat varokeinot kaatumisongelmiin ovat löydettävissä taitopuolelta: eskimopyörähdys- sekä pelastamis- ja pelastautumistaidot. Lisäksi varalla tulisi olla hätäraketteja. Kun päällä on lämmön huuhtoutumista vähentävä vaatetus (kylmän veden aikaan kuivapuku tai vastaava) pystyy avun tuloa vedessä odottamaan pidemmänkin ajan. Yksinäisen melojan pelastautumisväline, melakelluke, tulisi kuulua jokaisen melojan varusteisiin. Mikäli lastattua kajakkia ei saada x-reskutuksella tyhjennytyksi vedestä, niin tarvitaan äyskäri.

Kanootin kaatumiseen johtaa melojan tarkkaavaisuuden herpaantuminen, jonka syynä on uupumus ja ´veren sokerin´ tipahtaminen. Retkellä tulisikin pitää taukoja riittävän usein, muistaa juoda riittävästi (litra/20 km) ja haukata välipalaa tarvittaessa myös melonnan aikana. Eräänlaiset rynnäkköeväät taskussa tai kansiköysissä ovat aina paikallaan siltä varalta, että merenkäynnin ja tuulen takia aukkopeitteen avaaminen on liian uskallettua.

Kanootti saattaa myös rikkoutua. Tavallisimmin se tapahtuu kiviin rannan läheisyydessä, mutta myös vedellä täyttyneen kajakin varomaton käsittely rikkoo sen. Ilmastointiteippi muodostaa melojan monipuolisen kajakinkorjausvälineistön, jolla tilapäisesti pystyy korjaamaan kajakin kuin kajakin. Peräsin- ja jalkatukiongelmia varten tulisi olla mukana myös jonkin verran sopivia ruuveja. Melan rikkoutuminen esimerkiksi pelastamisyrityksen aikana johtaa "ojasta allikkoon", jos mukana ei ole varamelaa. Tuulella on voimaa, se saattaa myös tempaista melan, joka ei ole karkuremmillä kiinni. Kaatuneen melojan kanootti saattaa karata tuulen ajamana ja tilanne on vakava, jos meloja on yksin. Kanootti saattaa lähteä vesille omin päin myös rannasta Ruotsinlaivojen aaltojen houkuttelemina, jos sitä ei ole vedetty maihin kyllin korkealle.

Radionkuuntelu kuuluu melojan harrastuksiin retkelläkin. Metsäradion lisäksi kannattaa kuunnella ainakin uutiset ja sää. Merisääennusteen ja omien säähavaintojen perusteella voi tehdä retkien jatkosuunnitelmat. Radiosta kuulee myös, mikäli armeija tulee pitämään sotaharjoituksia tai harrastamaan kovapanosammuntoja.

Sydänkohtausta ei kannata saada kanootissa. Jos sairauskohtaus yllättää kyseessä on vakava tilanne. Retken johtajalle tuleekin etukäteen kertoa seikat, jotka voivat vaikuttaa melojan suorituskykyyn (sydänvika, sokeritauti, epilepsia, raskaus tms.). Vesillä aurinkoa saa kuin huomaamatta niin paljon, että iho palaa eikä yöllä tule uni. Varustautuminen aurinkovoiteella, pitkähihaisilla paidoilla ja lakilla käy ennaltaehkäisynä. Silmätkin voivat saada liikaa aurinkoa. Seurauksena on lumisokeuden kaltainen ylirasitustila. Aurinkolasien käyttö vesillä ei ole diivailua. Kädet ovat melojan työkalut. Niitä kannattaa säästää viimalta ja kylmältä. Rannesuojat estävät jännetuppitulehdukset.

Rannallakaan ei aina ole turvassa. Liukkaalla, kallioisella luodolla voi jalka nyrjähtää, ruuanlaitossa kuuma keitto polttaa nälkäisen melojan kädet, nuotiontekijän kirves lipsahtaa, ampiainen tai käärme tuikata... Pienempiä ongelmia ovat sitten päänsärky ja hammassärky. Kipulääkkeitä, antihistamiinia sekä suppea ensiapupakkaus tulisi olla ainakin retken johtajan mukana. Jokaisella melojalla tulee tietenkin olla omat henkilökohtaiset lääkkeet. Turvapuhelin kuuluu ainakin retken johtajan varusteisiin. Se parantaa ratkaisevasti avunsaantimahdollisuuksia. Retkilaivueessa olisi hyvä olla mukana myös ainakin yksi kaksikko, jolla heikkokuntoisempi meloja on tuotavissa maihin.

Onnistunut retki ei useinkaan synny sattumalta, vaan vaatii hikeä ja vaivannäköä sekä etukäteen että retken aikana. Onnistuneen retken jälkeen onkin sitä mahtavampi olo. Muistot lämmittävät pitkään. Kokemuksen karttuessa on mahdollista osallistua yhä vaativimpiin retkiin ja yltää uusiin elämyksiin. Ja kenties jopa viisastua.

Melontaretkellä tulisi olla mukana jäljempänä mainitut tarvikkeet. Tarvikkeet on jaoteltu armeijan malliin ryhmäkohtaisiin tarvikkeisiin ja henkilökohtaisiin tarvikkeisiin.

Retkenjohtajan erityistarvikkeet

Melojan henkilökohtaiset tarvikkeet

  • retkisuunnitelma

  • kartta ja kompassi

  • varamela

  • kanootin korjaustarvikkeet:

    • ilmastointiteippiä

    • muttereita ja ruuveja jalkatukiin ja peräsimiin

  • hypotermiasäkki

  • hätäraketteja (laskuvarjomallisia)

  • radio ja varaparistot

  • turvapuhelin + vara-akku

  • ensiapupakkaus

  • kyypakkaus

  • särkylääkkeitä

  • kartta

  • kynäraketteja

  • taskulamppu ja turvavilkku tai Kiilu

  • melakelluke

  • karkuremmi

  • aurinkovoidetta, aurinkolasit, lippalakki

  • henkilökohtaiset lääkkeet

  • äyskäri

 Yllä olevien tarvikkeiden kuljetus voidaan jakaa ryhmän kesken.

Kelikamera

Go To Top